Kultainen joululaulukirja

Ihka ensimmäinen joululaulukirjani. Mikä on ääneen sanottuna aika outoa, kun olen kuitenkin aina ollut jouluihminen ja pianonsoitto on kuulunut harrastuksiini lapsesta asti. Tähän saakka olen kuitenkin aina lainannut nuottikirjat kirjastosta. Heti marraskuussa olen kärppänä kysellyt koska joulukirjat tulevat esille ja käynyt sitten valitsemassa parhaat päältä. 

Pianonsoitto on ollut tauolla monestakin syystä jo jonkin aikaa kunnes kesällä sain serkkuni pianon itselleni, tai koko perheen iloksi. Kovasti mieskin sillä (yrittää) soittaa, haluaa kenties saada toteen saamaansa viestiä, jonka mukaan hänestä tulee ajansaatossa lahjakas säveltäjä. Hmh, ei sitä koskaan tiedä. Mitä elämä tullessaan tuo.

Olin paria viikkoa aiemmin lainannut kirjastosta F-kustannuksen kirjan Joulun hitit ja klassikot, ihan mututuntumalla vain nappasin hyllystä. Ilokseni ja innokseni kirja tuntui käsiini ja korviini hyvältä, ja kappaleita olenkin soitellut päivittäin. Jouluun virittäytyminen pianon kera alkoi siis jo marraskuun alussa. Nyt kirja pitää kohta palautaa ja olen harmissani kun joudun luopumaan parista uudesta suosikistani, joita ei ikävä kyllä löytynyt tästä omasta kirjastani. Taivas sylissäni on itselleni melko uusi tuttavuus ja löysin pianon kanssa heti yhteisen sävelen kyseisen kappaleen kohdalla, samoin kävi myös Walking in the Air kappaleen kohdalla. Näitä jäin kaipaamaan tästä Kultaisesta joululaulukirjasta. Ja tästä syystä suhtauduinkin yllättäen tähän kirjaan aluksi nuivasti.

Eilen otin käsittelyyn kummatkin kirjat, sekä omani että kirjaston. Selasin jälkimmäisen kappale kappaleelta ja vertasin Kultaisen joululaulukirjan sisältöön, ja yllättäen huomasin, että suhtautumiseni oli täysin ylimitoitettua. Tästä punaisesta kirjasta löytyi kaikki muut tarpeelliset kappaleet lukuunottamatta noita edellämainittuja kahta ihastustani. Ehkä siis pärjään tämän  asian kanssa ja etsin nuotit käsiini jostakin muualta. Ihan turhaan meinasin antaa alapeukun. 

Kultaisesta joululaulukirjasta löytyy yhteensä 200 joulun rakastettua sävelmää. Kirja on jaettu osiin löysästi teemoittain: hartaat jouluklassikot, tonttulaulut, lasten joulujuhlista tutut kappaleet, kansainväliset ikivihreät ja uudempia kotimaisia jouluiskelmiä. Ja löytyypä kirjan lopusta myös jouluevankeliumi ja Tiernapojat -kuvaelma.

Lemppareitani ovat mm. Joulutaivas tähtineen, Joulun rauhaa, Sydämeeni joulun teen, Hei mummo, Lunta saa tuiskuttaa ja Kun joulupukki suukon sai.

Muutoinkin tykkään enemmän ulkomaalaisista joululauluista, suomalaiset laulut ovat melkein kaikki niin kovin raskaita ja surumielisiä. Rakastan vanhoja klassikoita, Sinatran versioita ja rock-balladi-tyylisiä joululauluja. Onneksi Radio Aalto on soittanut pelkästään joululauluja jo pari viikkoa, en kaipaa sitten yhtään niitä jollotuksia joita muuten kuulee. Chris Rean Driving home for christmas saa aina lämpimän läikähdyksen rinnassani. Ja onhan noita tukuittain muitakin ihania. 

Huomenna otan taas uusin silmin tämän kultaisen joululaulukirjani käsittelyyn ja soitan kaikki hyvältä tuntuvat kappaleet. Ihanaa joulun aikaa!

Kultainen joululaulukirja

Kai Airinen, Virpi Kari

F-kustannus 2018

Samainen teos on ilmestynyt aiemminkin, mm. vuonna 2015 ja 2016

Pianistin käsikirja

Jokin aika sitten sain arvostelukappaleen kirjasta Pianistin käsikirja. Tarkalleen ottaen pyysin sen vartavasten itselleni, jotta oppisin paremmin soittamaan pianoa. Olen isäni tavoin itseoppinut soittaja. Isäni soitti pianon lisäksi myös haitaria, kumpaakin sujuvasti korvakuulolta. Nuoteista ei juurikaan soitellut vaan tunnustellen ja kuulostellen soitti monenlaista musiikkia. Itse olen samanlainen, mutta soitan kuitenkin nuotteja käyttäen. Siltikään en aina soita sitä mitä paperit näyttävät vaan kuulostelen korvakuulolta kuulostaako jokin hyvältä vai särähtääkö jokin nuotti korvaan, sitten tunnustellen nostelen ja lasken sointuja. En tiedä juurikaan mitään pianonsoiton termeistä enkä ymmärrä niiden päälle kovinkaan paljon. 

Lapsena halusin oppia soittamaan pianoa, olisiko kipinä tullut kaverilta joka oli käynyt vuosia pianotunneilla. Halusin soittaa yhtä hyvin kuin hän. Jossain vaiheessa kun olin itse opiskellut itsekseni nuotteja ja sointuja niin tuo kyseinen kaveri totesi, että soitan paremmin kuin hän  vaikka hän on käynyt soittotunneilla monta vuotta. Siitä tuli yhtä aikaa hyvä fiilis ja varmuus sille ajatukselle, että en opi tunneilla sitä mitä haluan oppia. Muutoinkin opin ehkä parhaiten kuitenkin tekemällä ja näkemällä, en niinkään kirjoista. En edes ole lukuihmisiä ja pänttääminen on aina tuntunut raskaalta. Sain kyllä hyviä numeroita ja yläasteen todistusten keskiarvo taisi olla 8.6 mutta silti se kirjojen ja asioiden ulkoa opettelu ei ollut helppoa, keskittyminen oli vaikeaa varsinkin jos aihe ei kiinnostanut tai tuntui muuten vain vaikealta. Silloin jo tiesin, että pianotunneilla saatetaan käydä todella hitaalla tahdilla asioita läpi eikä siellä ensimmäisillä tunneilla opita soittamaan kappaleita. Se taas ei sopinut ajatusmaailmaani, minä nimittäin haluan oppia kaikki heti nyt. Eihän se käytännössä silti niin mene, mutta kun on vahva ajatus ja halu jonkin asian oppimisesta sen tahtoisi saada järkeistettyä heti. 

Oli siis hyvä, että sain puhtini oppia soittamaan itse. Muistan ensimmäisistä nuoteistani ainakin laulun 'Kuka keksi rakkauden' ja taisin tapailla myös sitä kliseistä Für Eliseäkin, sitä tosin en ole oppinut vuosien saatossa kuin ne perinteiset alkusoinnut. Veljeni käly on hyvä soittamaan pianoa joten häneltäkin olen oppeja saanut. Tarkalleen en kuitenkaan muista milloin ja miten opin soittamaan kaksikätisesti. Aikuisvuosinani olen satunnaisesti kohdannut ajatuksen ja halun oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä mutta en vain ole jaksanut paneutua asiaan enempää. Siinä siis tulee se äkkiä oppimisen halun varjopuoli - ei jaksa paneutua asioihin syvällisemmin kun ei haluaisi käyttää siihen liikaa aikaa. Noh, aika ironista kun tässä on kuitenkin vuosia kulunut yli 20 vuotta siitä kun ensikerran opin soittamaan, olisihan tässä ajassa kenties oppinut soittamaan vielä paremminkin.

Siitä syystä siis hankin käsiini tämän kirjan. Mutta täytyy sanoa, ihan yli hilseen menee ja lujaa. Aivan liian teoreettista minulle, liikaa outoja termejä ja monimutkaisen näköisiä nuottiviivastoja. Menin päästä pyörälle ja jo ensimetreillä alkoi ahdistaa. Tosin en voi sanoa etteikö kirja olisi hyvä ja kattava, varmasti se on sitä. Kirja on jaettu kolmeen osaan alkaen teoriasta ja päätyen kappaleista materiaaliosuuteen. Teoria osuus koostuu vuoron perään teoriasta ja tehtävistä, jotka siis kirjataan tämän kirjan sivuille, vastaukset löytyvät kirjan lopusta.

Aluksi opetellaan soittoasento, pianon koskettimet, nuotit ja aika-arvot, sormitukset, intervallit, asteikot, sävellajit, soinnut ja vapaan säestyksen säännöt. Musiikkikappaleet on jaettu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Materiaaliosuus pitää sisällään mm. sointu- ja intervallipankit, duuri- ja  molliasteikot sekä kolmisoinnut ja kadenssit. Kirjan lopusta löytyy myös aiheen sanasto ja merkintö -osuus. 

Kirja ei vastannut siihen palavaan tarpeeseeni oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä, siihen miten vasemmalla kädellä tulisi soittaa soinnut. Kirjan perusteella olen ainakin soittanut kaikki tähän asti soittamani täysin väärin, vaikka korvakuulolla ne kuulostavat kuitenkin paremmalta kuin se miten "pitäisi" soittaa. Monesti nuotit kuulostavat korvaani sellaisenaan "väärältä" ja muokkaan niitä kuulopohjalta toiseksi nostojen ja laskujen avulla, toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. On paljon kappaleita joita en pysty soittamaan lainkaan kun en saa niitä kuulostamaan siltä miltä pitäisi. Soittamiseni tukena on suuresti myös se, että tiedän ennakolta mikä kappale on kyseessä jotta osaan sen perusteella jäsentää soittamiseni kappaletta mukaellen. Siitä kahdella kädellä soittamisesta vielä sekin jäi mysteeriksi, että miten niitä alarivistön nuotteja tulisi soittaa, yhtä aikaako oikean käden mukana? En vain tajua, miten pystyä seuraamaan ja soittamaan kahta riviä kerrallaan. Tai sitten olen vain ymmärtänyt tämänkin väärin. 

Mutta vielä sananen siitä, miksi tällainen teoriapainotteinen kirja ei tue oppimistani. Siksi, koska olen oppinut soittamaan itse ja vieläpä korvakuulolta, silloin minulla ei tavallaan ole tarvetta oppia ihan alkeita joita kirjassa käsitellään paljon, vaikkakin kirja on tarkoitettu monentasoisille soittajille. Toisekseen liika informaatio jumittaa pääni ja inspiraationi, ja kolmanneksi, en vain saa irti sitä tietoa jota kaipaan. Ehkä olisi siis parempi antaa tämä laadukkaalta tuntuva käsikirja jollekin joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä  ja löytää ympärilleni pianotaitureita jotka voisivat kädestä pitäen näyttää miten homma toimii. 

Kiitos Matti Carter kirjastasi ja pahoittelut, että en löytänyt siitä apua ongelmaani.

Pianistin käsikirja

Matti Carter

BoD 2018

Pianistin käsikirja on musiikinteorian ja pianonsoiton opas, joka sisältää mm.:

- 10 lukua musiikin teorian ja pianonsoiton perusteita

- 60 teoria- ja soittotehtävää, joista 20 helppoa, 20 keskivaikeaa ja 20 vaikeaa

- 45 soitettavaa kappaletta, joista 15 helppoa, 15 keskitasoista ja 15 haastavaa

- 40 säestysmallia

- Useita nuotti- ja kuvaesimerkkejä

- Sointupankki ja soinnut pianon koskettimistolla

- Kaikki duuri- ja molliasteikot, kolmisoinnut ja kadenssit pianolle

- Kattavan musiikkisanaston

Hormonaalisen ehkäisyn vaarat, käytä kumia!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä. Ai millä? No sillä jonka ääneen sanominen tuntuu olevan yhä niin kovin kiusallista tai omituista vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Tarkemmin ottaen apuvälineestä, ehkäisyvälineestä. Kumi, kortsu, sadetakki, kortonki, näkki.

Moni ihan luonnollinen asia on monelle silti tabu tai vähintäänkin asia, josta ei puhuta. Silti media työntää joka tuutista seksiä tai sekstistiä lausahduksia. Kaalimato mainostaa harvase päivä leluja aikuiseen makuun. Siitäpä meidän perheessä kerran tulikin mielenkiintoinen keskustelu kun lapset kuulivat kyseisen mainoksen ja kysyivät mitä on aikuisten lelut. Ja jatkototeamus oli, että "ne olis äiti sulle varmaan hyviä ettei sun sitten tarttis huutaa niin paljon". Niin. Voishan se olla, että pieni rentoutus tulisi tarpeeseen tässä arjen mölyautomaatissa.

Kondomeja ihan turhaan moititaan ja vältellään. Toki niihin tutustuminen ja sopeutuminen vie aikansa mutta kaikista ehkäisyvälineistä suosittelisin itse niitä eniten. Kondomit suojaa taudeilta ja ne on yleensä turvallisia käyttää. Moni mies ehkä toivoisi kumppaninsa käyttävän hormonaalista ehkäisyä tai jotakin muuta kunhan ei kumia, joka estää ihokosketuksen. Mutta kuinka moni mies tietää, että hormonaaliset ehkäisymuodot voivat olla kohtalokkaita naiselle? Sitä ei tosin taida tietää kaikki naisetkaan. 

Minä tiedän. Opin sen kantapään kautta. Ja nyt kaduttaa. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kumit ei tuntuneet laisinkaan hyvältä silloin kun seksi astui mukaan kuvioihin parisuhteen myötä. Yhdessä kumppanin kanssa pohdittiin muita vaihtoehtoja ja ehkäisyneuvolassa minulle suositeltiin uutta ja turvallista (se yhdistelmä harvoin on luotettavaa informaatiota) ehkäisymuotoa, joka sisälsi kaikista hormonaalisista ehkäisymuodoista vähiten hormonia ja siten tuotteen piti olla turvallista käyttää. 

Kahden vuoden jälkeen ilmestyi outoja fyysisiä oireita, joille lääkärit eivät tienneet syytä. Kävin lääkäriltä toiselle ja oireeni vain pahenivat kunnes muutaman viikon jälkeen en pystynyt kävelemään lainkaan hengästymättä. Pari pientä tipuaskelta ja leposyke nousi sataseen. Rintaa kiristi ja puristi, niin kuin rintaliivit olisivat olleet liian kireällä, mutta kipu ei poistunut liivejä poistamalla. Lopulta lääkäri nosti kätensä pystyyn ja lähetti minut ambulanssilla sairaalaan. Vasta sairaalassa useiden kokeiden ja laitteiden jälkeen selvisi syy. Keuhkoveritulpat. Molemminpuoliset laajat emboliamassat, jotakin tuon suuntaista lopullisessa raportissa luki. 

Makasin viikon sairaalassa paikoillani enkä saanut liikkua kuin vessaan ja takaisin. Sairaalassa ollessani kävin monissa eri jatkotutkimuksissa joissa yritettiin selvittää oliko vahinkoa ehtinyt tulla muualle kehooni: sydämeen, vatsaan, virtsarakkoon. Kukaan ei suoraan sanonut minulle miten vakavasta tilanteesta oli kyse, mutta itse olen tajunnut sen vasta jälkeenpäin. Jos en olisi saanut apua, tulpat olisivat siirtyneet sydämeen ja/tai aivoihin ja olisin luultavasti kuollut. Minua hoitanut naislääkäri totesi hieman varovaisesti, että syy sairastumiseeni oli käyttämäni ehkäisyvalmiste. Sairaala tekisi ilmoituksen lääkevahingosta ja minäkin aikanaan lähettäisin raportit eteenpäin. Paperisodan jälkeen sain tuhannen euron korvauksen siitä etten kuollut. Kärjistetysti ilmaistuna. Mutta tottahan se on, jos lääkevahingosta olisi koitunut pysyviä vahinkoja olisin voinut saada suuremman korvauksen. Mikään korvaus ei silti poista sitä kokemusta minkä jouduin kokea. Mikään summa ei muuttaisi sitä, että keuhkoni eivät ehkä koskaan palaudu yhtä vahvoiksi kuin mitä ne olivat ennen sairastumista. Jos tutkimuksissa olisi todettu, että minulla on perimässä altistava tekijä veritulpille olisin joutunut syömään Marevania lopun elämäni enkä olisi luultavimmin voinut koskaan hankkia lapsia koska Marevan on turmiollista sikiölle. Altistavaa tekijää ei löytynyt ja lääke vahvistui entistä vahvemmin syylliseksi sairastumiseeni.

Vaikka en joutunutkaan syömään Marevania kuin tietyn turva-ajan jouduin silti käyttämään veritulppien estolääkettä kummankin raskauden aikana. Päivittäin vatsaani piti pistää iso piikki, joka toivon mukaan toimi kuten piti eikä aiheuttanut enempää vahinkoa. Tässä nimittäin kaikkien kokemusten myötä on tullut entistä varovaisemmaksi kaikkien lääkkeiden suhteen. 

Tämä sairastumiseni aiheutti paljon pohdintaa vahingosta jota lääke minuun aiheutti. Ei ollut  mitenkään varmaa voinko ikinä saada lapsia, lisäksi se romautti vastustuskykyni nollaan ja sairastuin seuraavan parin vuoden aikana kaikkeen mahdolliseen kivualiaaseen ja vähemmän kivuliaaseen. Kaikkeen sellaiseen missä sairastumisprosentti oli alle nollan. Muistaakseni tuossa ehkäisyvalmisteessa haittavaikutuslistassa keuhkoveritulppien mahdollisuus oli 0,10%. Jotakin hyvin minimaalista. Mutta hyvä säkä kun on niin minullehan se napsahti. Ehkä siksi, että voisin toimia varoittavana esimerkkinä. 

On nimittäin järkyttävää miten helposti hormonaalista ehkäisyä tarjotaan ja jopa ihan nuorille, miltei lapsille. Sitä kun tarjotaan avuksi muuhunkin kuin ehkäisyyn: iho-ongelmiin ja mielialoihin. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet vaikuttavat myös painonnousuun, niin kävi myös minulle. Eräs töykeä mieslääkäri totesi vain, että oma vika, "syöt liikaa, lihot liikaa". Mutta ei se ihan pätenyt minuun. Kävin lenkillä päivittäin kahdesti, söin normaalisti ja painoni oli pysynyt samassa lukemassa kymmenen vuotta vaikka olinkin perso ruoalle ja herkuille. *Ehkäisyvalmiste nosti painoani 2 vuodessa 20 kg. Lääke muutti kehoni toimintaa pysyvästi ja painosta eroonpääsy on tuntunut lähes mahdottomalta, kaikenlaista olen kokeillut mutta paino ei suostu laskemaan. Onhan se ymmärrettävää kun miettii, että sinusta riippumattomista syistä kehoosi tulee yhtäkkiä kaksikymmentä kiloa lisää. Miten voit vähentää ruokaa tai lisätä liikuntaa, jos tähän asti samalla kaavalla olet pysynyt huippukunnossa. 

Siis huomio kaikki! Käyttäkää kumia, se ei tapa. Vaihtoehtoja on vaikka miten paljon. Jos seksistä nauttii niin oikean kumin etsiminen siinä samalla käy kuin leikiten. Äitiyspakkauksessa oli vuonna 2011 mukavantuntuisia kondomeja ja niitä meillä onkin käytetty melko paljon. 

Nyt sitten yhteistyön myötä tilasin ison kasan erilaisia vaihtoehtoja Kumiukko.fi -verkkokaupasta. On lämmittävää vaihtoehtoa, on raitaa, nyppylää, muotoa ja tuoksua. Kaikille löytyy varmasti se sopivin vaihtoehto. Myös niille, joilla on lateksiallergia.

Niin ja kauttani saat myös alennuksen jo edullisiin tuotteisiin! Koodi suvi20 antaa 20% alennuksen koko Kumiukko.fi valikoimasta, voimassa 30.9 asti! 

Tuotteet saapuvat kotiin maksutta huomaamattomassa pakkauksessa.

* Käyttämäni ehkäisyvalmiste oli Nuvaring.

*Kaupallinen yhteistyö - Kumiukko.fi*

Somessa.com

Suvikukkasia-blogista löydät ideoita ja inspiraatiota arkeen!