Jokin aika sitten sain arvostelukappaleen kirjasta Pianistin käsikirja. Tarkalleen ottaen pyysin sen vartavasten itselleni, jotta oppisin paremmin soittamaan pianoa. Olen isäni tavoin itseoppinut soittaja. Isäni soitti pianon lisäksi myös haitaria, kumpaakin sujuvasti korvakuulolta. Nuoteista ei juurikaan soitellut vaan tunnustellen ja kuulostellen soitti monenlaista musiikkia. Itse olen samanlainen, mutta soitan kuitenkin nuotteja käyttäen. Siltikään en aina soita sitä mitä paperit näyttävät vaan kuulostelen korvakuulolta kuulostaako jokin hyvältä vai särähtääkö jokin nuotti korvaan, sitten tunnustellen nostelen ja lasken sointuja. En tiedä juurikaan mitään pianonsoiton termeistä enkä ymmärrä niiden päälle kovinkaan paljon.
Lapsena halusin oppia soittamaan pianoa, olisiko kipinä tullut kaverilta joka oli käynyt vuosia pianotunneilla. Halusin soittaa yhtä hyvin kuin hän. Jossain vaiheessa kun olin itse opiskellut itsekseni nuotteja ja sointuja niin tuo kyseinen kaveri totesi, että soitan paremmin kuin hän vaikka hän on käynyt soittotunneilla monta vuotta. Siitä tuli yhtä aikaa hyvä fiilis ja varmuus sille ajatukselle, että en opi tunneilla sitä mitä haluan oppia. Muutoinkin opin ehkä parhaiten kuitenkin tekemällä ja näkemällä, en niinkään kirjoista. En edes ole lukuihmisiä ja pänttääminen on aina tuntunut raskaalta. Sain kyllä hyviä numeroita ja yläasteen todistusten keskiarvo taisi olla 8.6 mutta silti se kirjojen ja asioiden ulkoa opettelu ei ollut helppoa, keskittyminen oli vaikeaa varsinkin jos aihe ei kiinnostanut tai tuntui muuten vain vaikealta. Silloin jo tiesin, että pianotunneilla saatetaan käydä todella hitaalla tahdilla asioita läpi eikä siellä ensimmäisillä tunneilla opita soittamaan kappaleita. Se taas ei sopinut ajatusmaailmaani, minä nimittäin haluan oppia kaikki heti nyt. Eihän se käytännössä silti niin mene, mutta kun on vahva ajatus ja halu jonkin asian oppimisesta sen tahtoisi saada järkeistettyä heti.
Oli siis hyvä, että sain puhtini oppia soittamaan itse. Muistan ensimmäisistä nuoteistani ainakin laulun 'Kuka keksi rakkauden' ja taisin tapailla myös sitä kliseistä Für Eliseäkin, sitä tosin en ole oppinut vuosien saatossa kuin ne perinteiset alkusoinnut. Veljeni käly on hyvä soittamaan pianoa joten häneltäkin olen oppeja saanut. Tarkalleen en kuitenkaan muista milloin ja miten opin soittamaan kaksikätisesti. Aikuisvuosinani olen satunnaisesti kohdannut ajatuksen ja halun oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä mutta en vain ole jaksanut paneutua asiaan enempää. Siinä siis tulee se äkkiä oppimisen halun varjopuoli - ei jaksa paneutua asioihin syvällisemmin kun ei haluaisi käyttää siihen liikaa aikaa. Noh, aika ironista kun tässä on kuitenkin vuosia kulunut yli 20 vuotta siitä kun ensikerran opin soittamaan, olisihan tässä ajassa kenties oppinut soittamaan vielä paremminkin.
Siitä syystä siis hankin käsiini tämän kirjan. Mutta täytyy sanoa, ihan yli hilseen menee ja lujaa. Aivan liian teoreettista minulle, liikaa outoja termejä ja monimutkaisen näköisiä nuottiviivastoja. Menin päästä pyörälle ja jo ensimetreillä alkoi ahdistaa. Tosin en voi sanoa etteikö kirja olisi hyvä ja kattava, varmasti se on sitä. Kirja on jaettu kolmeen osaan alkaen teoriasta ja päätyen kappaleista materiaaliosuuteen. Teoria osuus koostuu vuoron perään teoriasta ja tehtävistä, jotka siis kirjataan tämän kirjan sivuille, vastaukset löytyvät kirjan lopusta.
Aluksi opetellaan soittoasento, pianon koskettimet, nuotit ja aika-arvot, sormitukset, intervallit, asteikot, sävellajit, soinnut ja vapaan säestyksen säännöt. Musiikkikappaleet on jaettu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Materiaaliosuus pitää sisällään mm. sointu- ja intervallipankit, duuri- ja molliasteikot sekä kolmisoinnut ja kadenssit. Kirjan lopusta löytyy myös aiheen sanasto ja merkintö -osuus.
Kirja ei vastannut siihen palavaan tarpeeseeni oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä, siihen miten vasemmalla kädellä tulisi soittaa soinnut. Kirjan perusteella olen ainakin soittanut kaikki tähän asti soittamani täysin väärin, vaikka korvakuulolla ne kuulostavat kuitenkin paremmalta kuin se miten "pitäisi" soittaa. Monesti nuotit kuulostavat korvaani sellaisenaan "väärältä" ja muokkaan niitä kuulopohjalta toiseksi nostojen ja laskujen avulla, toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. On paljon kappaleita joita en pysty soittamaan lainkaan kun en saa niitä kuulostamaan siltä miltä pitäisi. Soittamiseni tukena on suuresti myös se, että tiedän ennakolta mikä kappale on kyseessä jotta osaan sen perusteella jäsentää soittamiseni kappaletta mukaellen. Siitä kahdella kädellä soittamisesta vielä sekin jäi mysteeriksi, että miten niitä alarivistön nuotteja tulisi soittaa, yhtä aikaako oikean käden mukana? En vain tajua, miten pystyä seuraamaan ja soittamaan kahta riviä kerrallaan. Tai sitten olen vain ymmärtänyt tämänkin väärin.
Mutta vielä sananen siitä, miksi tällainen teoriapainotteinen kirja ei tue oppimistani. Siksi, koska olen oppinut soittamaan itse ja vieläpä korvakuulolta, silloin minulla ei tavallaan ole tarvetta oppia ihan alkeita joita kirjassa käsitellään paljon, vaikkakin kirja on tarkoitettu monentasoisille soittajille. Toisekseen liika informaatio jumittaa pääni ja inspiraationi, ja kolmanneksi, en vain saa irti sitä tietoa jota kaipaan. Ehkä olisi siis parempi antaa tämä laadukkaalta tuntuva käsikirja jollekin joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä ja löytää ympärilleni pianotaitureita jotka voisivat kädestä pitäen näyttää miten homma toimii.
Kiitos Matti Carter kirjastasi ja pahoittelut, että en löytänyt siitä apua ongelmaani.
Pianistin käsikirja
Matti Carter
BoD 2018
Pianistin käsikirja on musiikinteorian ja pianonsoiton opas, joka sisältää mm.:
- 10 lukua musiikin teorian ja pianonsoiton perusteita
- 60 teoria- ja soittotehtävää, joista 20 helppoa, 20 keskivaikeaa ja 20 vaikeaa
- 45 soitettavaa kappaletta, joista 15 helppoa, 15 keskitasoista ja 15 haastavaa
- 40 säestysmallia
- Useita nuotti- ja kuvaesimerkkejä
- Sointupankki ja soinnut pianon koskettimistolla
- Kaikki duuri- ja molliasteikot, kolmisoinnut ja kadenssit pianolle
- Kattavan musiikkisanaston
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti