Kultainen joululaulukirja

Ihka ensimmäinen joululaulukirjani. Mikä on ääneen sanottuna aika outoa, kun olen kuitenkin aina ollut jouluihminen ja pianonsoitto on kuulunut harrastuksiini lapsesta asti. Tähän saakka olen kuitenkin aina lainannut nuottikirjat kirjastosta. Heti marraskuussa olen kärppänä kysellyt koska joulukirjat tulevat esille ja käynyt sitten valitsemassa parhaat päältä. 

Pianonsoitto on ollut tauolla monestakin syystä jo jonkin aikaa kunnes kesällä sain serkkuni pianon itselleni, tai koko perheen iloksi. Kovasti mieskin sillä (yrittää) soittaa, haluaa kenties saada toteen saamaansa viestiä, jonka mukaan hänestä tulee ajansaatossa lahjakas säveltäjä. Hmh, ei sitä koskaan tiedä. Mitä elämä tullessaan tuo.

Olin paria viikkoa aiemmin lainannut kirjastosta F-kustannuksen kirjan Joulun hitit ja klassikot, ihan mututuntumalla vain nappasin hyllystä. Ilokseni ja innokseni kirja tuntui käsiini ja korviini hyvältä, ja kappaleita olenkin soitellut päivittäin. Jouluun virittäytyminen pianon kera alkoi siis jo marraskuun alussa. Nyt kirja pitää kohta palautaa ja olen harmissani kun joudun luopumaan parista uudesta suosikistani, joita ei ikävä kyllä löytynyt tästä omasta kirjastani. Taivas sylissäni on itselleni melko uusi tuttavuus ja löysin pianon kanssa heti yhteisen sävelen kyseisen kappaleen kohdalla, samoin kävi myös Walking in the Air kappaleen kohdalla. Näitä jäin kaipaamaan tästä Kultaisesta joululaulukirjasta. Ja tästä syystä suhtauduinkin yllättäen tähän kirjaan aluksi nuivasti.

Eilen otin käsittelyyn kummatkin kirjat, sekä omani että kirjaston. Selasin jälkimmäisen kappale kappaleelta ja vertasin Kultaisen joululaulukirjan sisältöön, ja yllättäen huomasin, että suhtautumiseni oli täysin ylimitoitettua. Tästä punaisesta kirjasta löytyi kaikki muut tarpeelliset kappaleet lukuunottamatta noita edellämainittuja kahta ihastustani. Ehkä siis pärjään tämän  asian kanssa ja etsin nuotit käsiini jostakin muualta. Ihan turhaan meinasin antaa alapeukun. 

Kultaisesta joululaulukirjasta löytyy yhteensä 200 joulun rakastettua sävelmää. Kirja on jaettu osiin löysästi teemoittain: hartaat jouluklassikot, tonttulaulut, lasten joulujuhlista tutut kappaleet, kansainväliset ikivihreät ja uudempia kotimaisia jouluiskelmiä. Ja löytyypä kirjan lopusta myös jouluevankeliumi ja Tiernapojat -kuvaelma.

Lemppareitani ovat mm. Joulutaivas tähtineen, Joulun rauhaa, Sydämeeni joulun teen, Hei mummo, Lunta saa tuiskuttaa ja Kun joulupukki suukon sai.

Muutoinkin tykkään enemmän ulkomaalaisista joululauluista, suomalaiset laulut ovat melkein kaikki niin kovin raskaita ja surumielisiä. Rakastan vanhoja klassikoita, Sinatran versioita ja rock-balladi-tyylisiä joululauluja. Onneksi Radio Aalto on soittanut pelkästään joululauluja jo pari viikkoa, en kaipaa sitten yhtään niitä jollotuksia joita muuten kuulee. Chris Rean Driving home for christmas saa aina lämpimän läikähdyksen rinnassani. Ja onhan noita tukuittain muitakin ihania. 

Huomenna otan taas uusin silmin tämän kultaisen joululaulukirjani käsittelyyn ja soitan kaikki hyvältä tuntuvat kappaleet. Ihanaa joulun aikaa!

Kultainen joululaulukirja

Kai Airinen, Virpi Kari

F-kustannus 2018

Samainen teos on ilmestynyt aiemminkin, mm. vuonna 2015 ja 2016

Pianistin käsikirja

Jokin aika sitten sain arvostelukappaleen kirjasta Pianistin käsikirja. Tarkalleen ottaen pyysin sen vartavasten itselleni, jotta oppisin paremmin soittamaan pianoa. Olen isäni tavoin itseoppinut soittaja. Isäni soitti pianon lisäksi myös haitaria, kumpaakin sujuvasti korvakuulolta. Nuoteista ei juurikaan soitellut vaan tunnustellen ja kuulostellen soitti monenlaista musiikkia. Itse olen samanlainen, mutta soitan kuitenkin nuotteja käyttäen. Siltikään en aina soita sitä mitä paperit näyttävät vaan kuulostelen korvakuulolta kuulostaako jokin hyvältä vai särähtääkö jokin nuotti korvaan, sitten tunnustellen nostelen ja lasken sointuja. En tiedä juurikaan mitään pianonsoiton termeistä enkä ymmärrä niiden päälle kovinkaan paljon. 

Lapsena halusin oppia soittamaan pianoa, olisiko kipinä tullut kaverilta joka oli käynyt vuosia pianotunneilla. Halusin soittaa yhtä hyvin kuin hän. Jossain vaiheessa kun olin itse opiskellut itsekseni nuotteja ja sointuja niin tuo kyseinen kaveri totesi, että soitan paremmin kuin hän  vaikka hän on käynyt soittotunneilla monta vuotta. Siitä tuli yhtä aikaa hyvä fiilis ja varmuus sille ajatukselle, että en opi tunneilla sitä mitä haluan oppia. Muutoinkin opin ehkä parhaiten kuitenkin tekemällä ja näkemällä, en niinkään kirjoista. En edes ole lukuihmisiä ja pänttääminen on aina tuntunut raskaalta. Sain kyllä hyviä numeroita ja yläasteen todistusten keskiarvo taisi olla 8.6 mutta silti se kirjojen ja asioiden ulkoa opettelu ei ollut helppoa, keskittyminen oli vaikeaa varsinkin jos aihe ei kiinnostanut tai tuntui muuten vain vaikealta. Silloin jo tiesin, että pianotunneilla saatetaan käydä todella hitaalla tahdilla asioita läpi eikä siellä ensimmäisillä tunneilla opita soittamaan kappaleita. Se taas ei sopinut ajatusmaailmaani, minä nimittäin haluan oppia kaikki heti nyt. Eihän se käytännössä silti niin mene, mutta kun on vahva ajatus ja halu jonkin asian oppimisesta sen tahtoisi saada järkeistettyä heti. 

Oli siis hyvä, että sain puhtini oppia soittamaan itse. Muistan ensimmäisistä nuoteistani ainakin laulun 'Kuka keksi rakkauden' ja taisin tapailla myös sitä kliseistä Für Eliseäkin, sitä tosin en ole oppinut vuosien saatossa kuin ne perinteiset alkusoinnut. Veljeni käly on hyvä soittamaan pianoa joten häneltäkin olen oppeja saanut. Tarkalleen en kuitenkaan muista milloin ja miten opin soittamaan kaksikätisesti. Aikuisvuosinani olen satunnaisesti kohdannut ajatuksen ja halun oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä mutta en vain ole jaksanut paneutua asiaan enempää. Siinä siis tulee se äkkiä oppimisen halun varjopuoli - ei jaksa paneutua asioihin syvällisemmin kun ei haluaisi käyttää siihen liikaa aikaa. Noh, aika ironista kun tässä on kuitenkin vuosia kulunut yli 20 vuotta siitä kun ensikerran opin soittamaan, olisihan tässä ajassa kenties oppinut soittamaan vielä paremminkin.

Siitä syystä siis hankin käsiini tämän kirjan. Mutta täytyy sanoa, ihan yli hilseen menee ja lujaa. Aivan liian teoreettista minulle, liikaa outoja termejä ja monimutkaisen näköisiä nuottiviivastoja. Menin päästä pyörälle ja jo ensimetreillä alkoi ahdistaa. Tosin en voi sanoa etteikö kirja olisi hyvä ja kattava, varmasti se on sitä. Kirja on jaettu kolmeen osaan alkaen teoriasta ja päätyen kappaleista materiaaliosuuteen. Teoria osuus koostuu vuoron perään teoriasta ja tehtävistä, jotka siis kirjataan tämän kirjan sivuille, vastaukset löytyvät kirjan lopusta.

Aluksi opetellaan soittoasento, pianon koskettimet, nuotit ja aika-arvot, sormitukset, intervallit, asteikot, sävellajit, soinnut ja vapaan säestyksen säännöt. Musiikkikappaleet on jaettu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Materiaaliosuus pitää sisällään mm. sointu- ja intervallipankit, duuri- ja  molliasteikot sekä kolmisoinnut ja kadenssit. Kirjan lopusta löytyy myös aiheen sanasto ja merkintö -osuus. 

Kirja ei vastannut siihen palavaan tarpeeseeni oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä, siihen miten vasemmalla kädellä tulisi soittaa soinnut. Kirjan perusteella olen ainakin soittanut kaikki tähän asti soittamani täysin väärin, vaikka korvakuulolla ne kuulostavat kuitenkin paremmalta kuin se miten "pitäisi" soittaa. Monesti nuotit kuulostavat korvaani sellaisenaan "väärältä" ja muokkaan niitä kuulopohjalta toiseksi nostojen ja laskujen avulla, toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. On paljon kappaleita joita en pysty soittamaan lainkaan kun en saa niitä kuulostamaan siltä miltä pitäisi. Soittamiseni tukena on suuresti myös se, että tiedän ennakolta mikä kappale on kyseessä jotta osaan sen perusteella jäsentää soittamiseni kappaletta mukaellen. Siitä kahdella kädellä soittamisesta vielä sekin jäi mysteeriksi, että miten niitä alarivistön nuotteja tulisi soittaa, yhtä aikaako oikean käden mukana? En vain tajua, miten pystyä seuraamaan ja soittamaan kahta riviä kerrallaan. Tai sitten olen vain ymmärtänyt tämänkin väärin. 

Mutta vielä sananen siitä, miksi tällainen teoriapainotteinen kirja ei tue oppimistani. Siksi, koska olen oppinut soittamaan itse ja vieläpä korvakuulolta, silloin minulla ei tavallaan ole tarvetta oppia ihan alkeita joita kirjassa käsitellään paljon, vaikkakin kirja on tarkoitettu monentasoisille soittajille. Toisekseen liika informaatio jumittaa pääni ja inspiraationi, ja kolmanneksi, en vain saa irti sitä tietoa jota kaipaan. Ehkä olisi siis parempi antaa tämä laadukkaalta tuntuva käsikirja jollekin joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä  ja löytää ympärilleni pianotaitureita jotka voisivat kädestä pitäen näyttää miten homma toimii. 

Kiitos Matti Carter kirjastasi ja pahoittelut, että en löytänyt siitä apua ongelmaani.

Pianistin käsikirja

Matti Carter

BoD 2018

Pianistin käsikirja on musiikinteorian ja pianonsoiton opas, joka sisältää mm.:

- 10 lukua musiikin teorian ja pianonsoiton perusteita

- 60 teoria- ja soittotehtävää, joista 20 helppoa, 20 keskivaikeaa ja 20 vaikeaa

- 45 soitettavaa kappaletta, joista 15 helppoa, 15 keskitasoista ja 15 haastavaa

- 40 säestysmallia

- Useita nuotti- ja kuvaesimerkkejä

- Sointupankki ja soinnut pianon koskettimistolla

- Kaikki duuri- ja molliasteikot, kolmisoinnut ja kadenssit pianolle

- Kattavan musiikkisanaston