Kultainen joululaulukirja

Ihka ensimmäinen joululaulukirjani. Mikä on ääneen sanottuna aika outoa, kun olen kuitenkin aina ollut jouluihminen ja pianonsoitto on kuulunut harrastuksiini lapsesta asti. Tähän saakka olen kuitenkin aina lainannut nuottikirjat kirjastosta. Heti marraskuussa olen kärppänä kysellyt koska joulukirjat tulevat esille ja käynyt sitten valitsemassa parhaat päältä. 

Pianonsoitto on ollut tauolla monestakin syystä jo jonkin aikaa kunnes kesällä sain serkkuni pianon itselleni, tai koko perheen iloksi. Kovasti mieskin sillä (yrittää) soittaa, haluaa kenties saada toteen saamaansa viestiä, jonka mukaan hänestä tulee ajansaatossa lahjakas säveltäjä. Hmh, ei sitä koskaan tiedä. Mitä elämä tullessaan tuo.

Olin paria viikkoa aiemmin lainannut kirjastosta F-kustannuksen kirjan Joulun hitit ja klassikot, ihan mututuntumalla vain nappasin hyllystä. Ilokseni ja innokseni kirja tuntui käsiini ja korviini hyvältä, ja kappaleita olenkin soitellut päivittäin. Jouluun virittäytyminen pianon kera alkoi siis jo marraskuun alussa. Nyt kirja pitää kohta palautaa ja olen harmissani kun joudun luopumaan parista uudesta suosikistani, joita ei ikävä kyllä löytynyt tästä omasta kirjastani. Taivas sylissäni on itselleni melko uusi tuttavuus ja löysin pianon kanssa heti yhteisen sävelen kyseisen kappaleen kohdalla, samoin kävi myös Walking in the Air kappaleen kohdalla. Näitä jäin kaipaamaan tästä Kultaisesta joululaulukirjasta. Ja tästä syystä suhtauduinkin yllättäen tähän kirjaan aluksi nuivasti.

Eilen otin käsittelyyn kummatkin kirjat, sekä omani että kirjaston. Selasin jälkimmäisen kappale kappaleelta ja vertasin Kultaisen joululaulukirjan sisältöön, ja yllättäen huomasin, että suhtautumiseni oli täysin ylimitoitettua. Tästä punaisesta kirjasta löytyi kaikki muut tarpeelliset kappaleet lukuunottamatta noita edellämainittuja kahta ihastustani. Ehkä siis pärjään tämän  asian kanssa ja etsin nuotit käsiini jostakin muualta. Ihan turhaan meinasin antaa alapeukun. 

Kultaisesta joululaulukirjasta löytyy yhteensä 200 joulun rakastettua sävelmää. Kirja on jaettu osiin löysästi teemoittain: hartaat jouluklassikot, tonttulaulut, lasten joulujuhlista tutut kappaleet, kansainväliset ikivihreät ja uudempia kotimaisia jouluiskelmiä. Ja löytyypä kirjan lopusta myös jouluevankeliumi ja Tiernapojat -kuvaelma.

Lemppareitani ovat mm. Joulutaivas tähtineen, Joulun rauhaa, Sydämeeni joulun teen, Hei mummo, Lunta saa tuiskuttaa ja Kun joulupukki suukon sai.

Muutoinkin tykkään enemmän ulkomaalaisista joululauluista, suomalaiset laulut ovat melkein kaikki niin kovin raskaita ja surumielisiä. Rakastan vanhoja klassikoita, Sinatran versioita ja rock-balladi-tyylisiä joululauluja. Onneksi Radio Aalto on soittanut pelkästään joululauluja jo pari viikkoa, en kaipaa sitten yhtään niitä jollotuksia joita muuten kuulee. Chris Rean Driving home for christmas saa aina lämpimän läikähdyksen rinnassani. Ja onhan noita tukuittain muitakin ihania. 

Huomenna otan taas uusin silmin tämän kultaisen joululaulukirjani käsittelyyn ja soitan kaikki hyvältä tuntuvat kappaleet. Ihanaa joulun aikaa!

Kultainen joululaulukirja

Kai Airinen, Virpi Kari

F-kustannus 2018

Samainen teos on ilmestynyt aiemminkin, mm. vuonna 2015 ja 2016

Pianistin käsikirja

Jokin aika sitten sain arvostelukappaleen kirjasta Pianistin käsikirja. Tarkalleen ottaen pyysin sen vartavasten itselleni, jotta oppisin paremmin soittamaan pianoa. Olen isäni tavoin itseoppinut soittaja. Isäni soitti pianon lisäksi myös haitaria, kumpaakin sujuvasti korvakuulolta. Nuoteista ei juurikaan soitellut vaan tunnustellen ja kuulostellen soitti monenlaista musiikkia. Itse olen samanlainen, mutta soitan kuitenkin nuotteja käyttäen. Siltikään en aina soita sitä mitä paperit näyttävät vaan kuulostelen korvakuulolta kuulostaako jokin hyvältä vai särähtääkö jokin nuotti korvaan, sitten tunnustellen nostelen ja lasken sointuja. En tiedä juurikaan mitään pianonsoiton termeistä enkä ymmärrä niiden päälle kovinkaan paljon. 

Lapsena halusin oppia soittamaan pianoa, olisiko kipinä tullut kaverilta joka oli käynyt vuosia pianotunneilla. Halusin soittaa yhtä hyvin kuin hän. Jossain vaiheessa kun olin itse opiskellut itsekseni nuotteja ja sointuja niin tuo kyseinen kaveri totesi, että soitan paremmin kuin hän  vaikka hän on käynyt soittotunneilla monta vuotta. Siitä tuli yhtä aikaa hyvä fiilis ja varmuus sille ajatukselle, että en opi tunneilla sitä mitä haluan oppia. Muutoinkin opin ehkä parhaiten kuitenkin tekemällä ja näkemällä, en niinkään kirjoista. En edes ole lukuihmisiä ja pänttääminen on aina tuntunut raskaalta. Sain kyllä hyviä numeroita ja yläasteen todistusten keskiarvo taisi olla 8.6 mutta silti se kirjojen ja asioiden ulkoa opettelu ei ollut helppoa, keskittyminen oli vaikeaa varsinkin jos aihe ei kiinnostanut tai tuntui muuten vain vaikealta. Silloin jo tiesin, että pianotunneilla saatetaan käydä todella hitaalla tahdilla asioita läpi eikä siellä ensimmäisillä tunneilla opita soittamaan kappaleita. Se taas ei sopinut ajatusmaailmaani, minä nimittäin haluan oppia kaikki heti nyt. Eihän se käytännössä silti niin mene, mutta kun on vahva ajatus ja halu jonkin asian oppimisesta sen tahtoisi saada järkeistettyä heti. 

Oli siis hyvä, että sain puhtini oppia soittamaan itse. Muistan ensimmäisistä nuoteistani ainakin laulun 'Kuka keksi rakkauden' ja taisin tapailla myös sitä kliseistä Für Eliseäkin, sitä tosin en ole oppinut vuosien saatossa kuin ne perinteiset alkusoinnut. Veljeni käly on hyvä soittamaan pianoa joten häneltäkin olen oppeja saanut. Tarkalleen en kuitenkaan muista milloin ja miten opin soittamaan kaksikätisesti. Aikuisvuosinani olen satunnaisesti kohdannut ajatuksen ja halun oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä mutta en vain ole jaksanut paneutua asiaan enempää. Siinä siis tulee se äkkiä oppimisen halun varjopuoli - ei jaksa paneutua asioihin syvällisemmin kun ei haluaisi käyttää siihen liikaa aikaa. Noh, aika ironista kun tässä on kuitenkin vuosia kulunut yli 20 vuotta siitä kun ensikerran opin soittamaan, olisihan tässä ajassa kenties oppinut soittamaan vielä paremminkin.

Siitä syystä siis hankin käsiini tämän kirjan. Mutta täytyy sanoa, ihan yli hilseen menee ja lujaa. Aivan liian teoreettista minulle, liikaa outoja termejä ja monimutkaisen näköisiä nuottiviivastoja. Menin päästä pyörälle ja jo ensimetreillä alkoi ahdistaa. Tosin en voi sanoa etteikö kirja olisi hyvä ja kattava, varmasti se on sitä. Kirja on jaettu kolmeen osaan alkaen teoriasta ja päätyen kappaleista materiaaliosuuteen. Teoria osuus koostuu vuoron perään teoriasta ja tehtävistä, jotka siis kirjataan tämän kirjan sivuille, vastaukset löytyvät kirjan lopusta.

Aluksi opetellaan soittoasento, pianon koskettimet, nuotit ja aika-arvot, sormitukset, intervallit, asteikot, sävellajit, soinnut ja vapaan säestyksen säännöt. Musiikkikappaleet on jaettu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Materiaaliosuus pitää sisällään mm. sointu- ja intervallipankit, duuri- ja  molliasteikot sekä kolmisoinnut ja kadenssit. Kirjan lopusta löytyy myös aiheen sanasto ja merkintö -osuus. 

Kirja ei vastannut siihen palavaan tarpeeseeni oppia soittamaan paremmin kahdella kädellä, siihen miten vasemmalla kädellä tulisi soittaa soinnut. Kirjan perusteella olen ainakin soittanut kaikki tähän asti soittamani täysin väärin, vaikka korvakuulolla ne kuulostavat kuitenkin paremmalta kuin se miten "pitäisi" soittaa. Monesti nuotit kuulostavat korvaani sellaisenaan "väärältä" ja muokkaan niitä kuulopohjalta toiseksi nostojen ja laskujen avulla, toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. On paljon kappaleita joita en pysty soittamaan lainkaan kun en saa niitä kuulostamaan siltä miltä pitäisi. Soittamiseni tukena on suuresti myös se, että tiedän ennakolta mikä kappale on kyseessä jotta osaan sen perusteella jäsentää soittamiseni kappaletta mukaellen. Siitä kahdella kädellä soittamisesta vielä sekin jäi mysteeriksi, että miten niitä alarivistön nuotteja tulisi soittaa, yhtä aikaako oikean käden mukana? En vain tajua, miten pystyä seuraamaan ja soittamaan kahta riviä kerrallaan. Tai sitten olen vain ymmärtänyt tämänkin väärin. 

Mutta vielä sananen siitä, miksi tällainen teoriapainotteinen kirja ei tue oppimistani. Siksi, koska olen oppinut soittamaan itse ja vieläpä korvakuulolta, silloin minulla ei tavallaan ole tarvetta oppia ihan alkeita joita kirjassa käsitellään paljon, vaikkakin kirja on tarkoitettu monentasoisille soittajille. Toisekseen liika informaatio jumittaa pääni ja inspiraationi, ja kolmanneksi, en vain saa irti sitä tietoa jota kaipaan. Ehkä olisi siis parempi antaa tämä laadukkaalta tuntuva käsikirja jollekin joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä  ja löytää ympärilleni pianotaitureita jotka voisivat kädestä pitäen näyttää miten homma toimii. 

Kiitos Matti Carter kirjastasi ja pahoittelut, että en löytänyt siitä apua ongelmaani.

Pianistin käsikirja

Matti Carter

BoD 2018

Pianistin käsikirja on musiikinteorian ja pianonsoiton opas, joka sisältää mm.:

- 10 lukua musiikin teorian ja pianonsoiton perusteita

- 60 teoria- ja soittotehtävää, joista 20 helppoa, 20 keskivaikeaa ja 20 vaikeaa

- 45 soitettavaa kappaletta, joista 15 helppoa, 15 keskitasoista ja 15 haastavaa

- 40 säestysmallia

- Useita nuotti- ja kuvaesimerkkejä

- Sointupankki ja soinnut pianon koskettimistolla

- Kaikki duuri- ja molliasteikot, kolmisoinnut ja kadenssit pianolle

- Kattavan musiikkisanaston

Hormonaalisen ehkäisyn vaarat, käytä kumia!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä. Ai millä? No sillä jonka ääneen sanominen tuntuu olevan yhä niin kovin kiusallista tai omituista vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Tarkemmin ottaen apuvälineestä, ehkäisyvälineestä. Kumi, kortsu, sadetakki, kortonki, näkki.

Moni ihan luonnollinen asia on monelle silti tabu tai vähintäänkin asia, josta ei puhuta. Silti media työntää joka tuutista seksiä tai sekstistiä lausahduksia. Kaalimato mainostaa harvase päivä leluja aikuiseen makuun. Siitäpä meidän perheessä kerran tulikin mielenkiintoinen keskustelu kun lapset kuulivat kyseisen mainoksen ja kysyivät mitä on aikuisten lelut. Ja jatkototeamus oli, että "ne olis äiti sulle varmaan hyviä ettei sun sitten tarttis huutaa niin paljon". Niin. Voishan se olla, että pieni rentoutus tulisi tarpeeseen tässä arjen mölyautomaatissa.

Kondomeja ihan turhaan moititaan ja vältellään. Toki niihin tutustuminen ja sopeutuminen vie aikansa mutta kaikista ehkäisyvälineistä suosittelisin itse niitä eniten. Kondomit suojaa taudeilta ja ne on yleensä turvallisia käyttää. Moni mies ehkä toivoisi kumppaninsa käyttävän hormonaalista ehkäisyä tai jotakin muuta kunhan ei kumia, joka estää ihokosketuksen. Mutta kuinka moni mies tietää, että hormonaaliset ehkäisymuodot voivat olla kohtalokkaita naiselle? Sitä ei tosin taida tietää kaikki naisetkaan. 

Minä tiedän. Opin sen kantapään kautta. Ja nyt kaduttaa. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kumit ei tuntuneet laisinkaan hyvältä silloin kun seksi astui mukaan kuvioihin parisuhteen myötä. Yhdessä kumppanin kanssa pohdittiin muita vaihtoehtoja ja ehkäisyneuvolassa minulle suositeltiin uutta ja turvallista (se yhdistelmä harvoin on luotettavaa informaatiota) ehkäisymuotoa, joka sisälsi kaikista hormonaalisista ehkäisymuodoista vähiten hormonia ja siten tuotteen piti olla turvallista käyttää. 

Kahden vuoden jälkeen ilmestyi outoja fyysisiä oireita, joille lääkärit eivät tienneet syytä. Kävin lääkäriltä toiselle ja oireeni vain pahenivat kunnes muutaman viikon jälkeen en pystynyt kävelemään lainkaan hengästymättä. Pari pientä tipuaskelta ja leposyke nousi sataseen. Rintaa kiristi ja puristi, niin kuin rintaliivit olisivat olleet liian kireällä, mutta kipu ei poistunut liivejä poistamalla. Lopulta lääkäri nosti kätensä pystyyn ja lähetti minut ambulanssilla sairaalaan. Vasta sairaalassa useiden kokeiden ja laitteiden jälkeen selvisi syy. Keuhkoveritulpat. Molemminpuoliset laajat emboliamassat, jotakin tuon suuntaista lopullisessa raportissa luki. 

Makasin viikon sairaalassa paikoillani enkä saanut liikkua kuin vessaan ja takaisin. Sairaalassa ollessani kävin monissa eri jatkotutkimuksissa joissa yritettiin selvittää oliko vahinkoa ehtinyt tulla muualle kehooni: sydämeen, vatsaan, virtsarakkoon. Kukaan ei suoraan sanonut minulle miten vakavasta tilanteesta oli kyse, mutta itse olen tajunnut sen vasta jälkeenpäin. Jos en olisi saanut apua, tulpat olisivat siirtyneet sydämeen ja/tai aivoihin ja olisin luultavasti kuollut. Minua hoitanut naislääkäri totesi hieman varovaisesti, että syy sairastumiseeni oli käyttämäni ehkäisyvalmiste. Sairaala tekisi ilmoituksen lääkevahingosta ja minäkin aikanaan lähettäisin raportit eteenpäin. Paperisodan jälkeen sain tuhannen euron korvauksen siitä etten kuollut. Kärjistetysti ilmaistuna. Mutta tottahan se on, jos lääkevahingosta olisi koitunut pysyviä vahinkoja olisin voinut saada suuremman korvauksen. Mikään korvaus ei silti poista sitä kokemusta minkä jouduin kokea. Mikään summa ei muuttaisi sitä, että keuhkoni eivät ehkä koskaan palaudu yhtä vahvoiksi kuin mitä ne olivat ennen sairastumista. Jos tutkimuksissa olisi todettu, että minulla on perimässä altistava tekijä veritulpille olisin joutunut syömään Marevania lopun elämäni enkä olisi luultavimmin voinut koskaan hankkia lapsia koska Marevan on turmiollista sikiölle. Altistavaa tekijää ei löytynyt ja lääke vahvistui entistä vahvemmin syylliseksi sairastumiseeni.

Vaikka en joutunutkaan syömään Marevania kuin tietyn turva-ajan jouduin silti käyttämään veritulppien estolääkettä kummankin raskauden aikana. Päivittäin vatsaani piti pistää iso piikki, joka toivon mukaan toimi kuten piti eikä aiheuttanut enempää vahinkoa. Tässä nimittäin kaikkien kokemusten myötä on tullut entistä varovaisemmaksi kaikkien lääkkeiden suhteen. 

Tämä sairastumiseni aiheutti paljon pohdintaa vahingosta jota lääke minuun aiheutti. Ei ollut  mitenkään varmaa voinko ikinä saada lapsia, lisäksi se romautti vastustuskykyni nollaan ja sairastuin seuraavan parin vuoden aikana kaikkeen mahdolliseen kivualiaaseen ja vähemmän kivuliaaseen. Kaikkeen sellaiseen missä sairastumisprosentti oli alle nollan. Muistaakseni tuossa ehkäisyvalmisteessa haittavaikutuslistassa keuhkoveritulppien mahdollisuus oli 0,10%. Jotakin hyvin minimaalista. Mutta hyvä säkä kun on niin minullehan se napsahti. Ehkä siksi, että voisin toimia varoittavana esimerkkinä. 

On nimittäin järkyttävää miten helposti hormonaalista ehkäisyä tarjotaan ja jopa ihan nuorille, miltei lapsille. Sitä kun tarjotaan avuksi muuhunkin kuin ehkäisyyn: iho-ongelmiin ja mielialoihin. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet vaikuttavat myös painonnousuun, niin kävi myös minulle. Eräs töykeä mieslääkäri totesi vain, että oma vika, "syöt liikaa, lihot liikaa". Mutta ei se ihan pätenyt minuun. Kävin lenkillä päivittäin kahdesti, söin normaalisti ja painoni oli pysynyt samassa lukemassa kymmenen vuotta vaikka olinkin perso ruoalle ja herkuille. *Ehkäisyvalmiste nosti painoani 2 vuodessa 20 kg. Lääke muutti kehoni toimintaa pysyvästi ja painosta eroonpääsy on tuntunut lähes mahdottomalta, kaikenlaista olen kokeillut mutta paino ei suostu laskemaan. Onhan se ymmärrettävää kun miettii, että sinusta riippumattomista syistä kehoosi tulee yhtäkkiä kaksikymmentä kiloa lisää. Miten voit vähentää ruokaa tai lisätä liikuntaa, jos tähän asti samalla kaavalla olet pysynyt huippukunnossa. 

Siis huomio kaikki! Käyttäkää kumia, se ei tapa. Vaihtoehtoja on vaikka miten paljon. Jos seksistä nauttii niin oikean kumin etsiminen siinä samalla käy kuin leikiten. Äitiyspakkauksessa oli vuonna 2011 mukavantuntuisia kondomeja ja niitä meillä onkin käytetty melko paljon. 

Nyt sitten yhteistyön myötä tilasin ison kasan erilaisia vaihtoehtoja Kumiukko.fi -verkkokaupasta. On lämmittävää vaihtoehtoa, on raitaa, nyppylää, muotoa ja tuoksua. Kaikille löytyy varmasti se sopivin vaihtoehto. Myös niille, joilla on lateksiallergia.

Niin ja kauttani saat myös alennuksen jo edullisiin tuotteisiin! Koodi suvi20 antaa 20% alennuksen koko Kumiukko.fi valikoimasta, voimassa 30.9 asti! 

Tuotteet saapuvat kotiin maksutta huomaamattomassa pakkauksessa.

* Käyttämäni ehkäisyvalmiste oli Nuvaring.

*Kaupallinen yhteistyö - Kumiukko.fi*

Somessa.com

Suvikukkasia-blogista löydät ideoita ja inspiraatiota arkeen!

Näkyilemisiin!

Nyt on se aika vuodesta jolloin heijastimet kannattaa viimeistään kaivaa kaapeista ja kiinnittää vaatteisiin, asusteisiin, kenkiin ja laukkuihin. On se jännä miten kalliissakaan vaatteissa ei silti ole heijastimia valmiina, eihän se iso vaiva olisi ommella tai kiinnittää hihaan tai lahkeensuuhun pala heijastavaa kangasta. Aina se vaatteessa kiinni oleva heijastin on turvallisin vaihtoehto, silloin ei ole vaaraa, että roikkuva heijastin jäisi johonkin kiinni tai repisi vaatteita rikki. Ennen heijastimet kiinnitettiin yleensä aina hakaneulalla ja sekös se vasta vaatteita kuluttava vaihtoehto oli. Muistelisin myös, että ainakin omassa nuoruudessa heijastimet saattoivat lisäksi olla hieman nolo juttu. Onneksi nykyään heijastimiakin on saatavilla jos jonkin näköisinä ja muotoisina. 

Valtakunnallista heijastinpäivää vietettiin 1.10. ja siihen sopivasti syksyn uusi, kotimaisten Coreflect®-heijastinten mallisto on nyt saatavilla kaupoissa. Uutuuksia ovat mm. timanttiheijastimet, nallet super-sankareina ja Suomen juhlavuoden mallit. Lisäksi löytyy dinoja, hymynaamoja, smiling poo-heijastimia ja kissoja, jotka olisivat poikamme mieleen.

Tiesitkö muuten, että laadukkaiden prisma-heijastimien tuotantolaitosta ja mallistoa ei ole maailmassa toista, ja siksi niille on kysyntää yli 30 maassa. Tuo yksi ja ainoa tehdas sijaitsee Suomessa. Kaiken kaikkiaan suomalaisia Coreflect®-heijastimia on myyty ympäri maailman jo yli 100 miljoonaa kappaletta. Huhhuh, aika moinen määrä.

Siitä noloudesta puheen ollen. Safety Reflector Finland tavoittelee tänä syksynä erityisesti nuoria heijastimien käyttöön uunituoreella nuorten tekemällä heijastinräpillä. Kuuntele Messy Micc:n räppi täältä!

Heijastimen  käyttö kannattaa. Sanotaan, että se on halpa henkivakuutus. Malleja on pilvinpimein joista valita omat suosikkinsa. Heijastin kun ei ole enää se perus läpikuultava ja ilmeetön roikotin vaan heijastimia saa värikkäinä, kuvioituina ja eri muotoisina. Uskoisin, että meidän lapsia kiinnostaisi erityisesti Fairy Tail-sarjan heijastimet, itseäni houkuttaa Hu-huu-sarjan pöllöheijastimet. 

Näissä kotimaisissa heijastimissa on metalliset, värikkäät ketjut ja helposti käytettävät klipsukiinnikkeet. Näissä klipsuissa ei ole hampaita, joten ne eivät vahingoita tekstiileitä ja mahdollisessa ongelmatilanteessa klipsu irtoaa vaatteesta luultavasti hampaallista versiota paremmin. Ulkonäön suhteen Safety Reflector Finland on ottanut huomioon kuluttajien toiveet, jotta heijastimet kelpaisivat paremmin. Tosin kiinnityksestä ei ole tingitty, heijastimen on tarkoitus olla heiluva, jotta autoilija huomaisi liikkujat paremmin ja nopeammin. Mitä enemmän heijastavaa pintaa löytyy, sen parempi. 

Safety Reflectorin heijastinmalleissa suositaan uusien mallien rinnalla perinteitä. Jo 1960-luvulla suunniteltu Lumikide-malli on edelleen tuotannossa, mutta siitä on tehty nykymarkkinoille suunnattuja uusia versioita kuten Anemone-malliston vuokkoja ja China Rose -malliston kiinanruusuja.  Myös monet muut perinteiset mallit ovat saaneet pintaansa uutta kuosia tai väriä.

Lisäinfoa kotimaisesta heijastinvalmistajastamme löytyy mm. täältä!

***

Heijastimia voi tehdä myös itse, klikkaa tästä helppoon ohjeeseen Suvikukkasia-blogiin!

Psst. Tiesitkös tämän heijastimen alkuperästä?

Jalankulkuheijastin syntyi Suomessa noin 60 vuotta sitten, kun pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti menetti hevosensa traagisessa onnettomuudessa. Jotta hevoskärryt näkyisivät pimeillä teillä paremmin, Lehti alkoi kehitellä niihin ruiskuvalutekniikalla heijastavia kolmioita.

Seuraavaksi Lehti keksi liimata kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta vastakkain ja lisätä heijastimeen ripustuslangan ja hakaneulan. Maailman halvimmaksi henkivakuutukseksi sanottu, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden matkaa turvaava innovaatio oli syntynyt!

Lehden Talousmuovi-yrityksen heijastimia myytiin Talmu-nimellä, joka tuli hyvin tunnetuksi ja suosituksi. Myöhemmin Lehti myi Talousmuovi-yrityksensä Hella Lightning Finland Oy:lle. Vuonna 2006 Coreplast Laitila Oy osti Talmu-jalankulkijaheijastinten liiketoiminnan ja muutti vuonna 2008 Talmu-nimen Coreflectiksi®. Vuodesta 2016 alkaen Safety Reflector Finland Oy vastaa Coreflect®-heijastinten tuotekehityksestä, varastoinnista, jakelusta sekä myynnistä ja markkinoinnista. Heijastimet valmistetaan edelleen Coreplast Laitila Oy:n tehtaassa.

Heijastimet löytyvät hyvin varustetuista Lehtipisteen myyntipisteistä eli muun muassa K-ryhmän kaupoista ja R-kioskeista sekä Lidleistä (1.10. lähtien), hyvin varustetuista apteekeista, lahjatavaramyymälöistä ja kukkakaupoista.

| Yhteistyö | Safety Reflector Finland | 

Thermacell -uutuus

Kesä meni - jos sitä kesäksi voi kutsua - eikä hyttysistä ollut pahemmin huolta. Alkukesästä kiusana olivat ne pienet mustat pirulaiset, mäkäräiset jotka piirittivät ihmiset aina ja kaikkialla ja puraisivat kipeästi palasia meistä. Mikä tukala riesa ne ovatkaan olleet metsän asukeille. 

Kesän alussa, ennen hyttysiä ja öttiäisiä, sain testiin Thermacell -uutuustuotteen, hyttyskarkottimen. Minulla on ollut joskus vuosia sitten saman merkin vastaava tuote, muodoltaan erilainen. Tämä uusi purkkimallinen karkotin on kivasti muotoiltu ja värivaihdotkin ovat hillityt ja  harkitut. Laite ei ole puutarhan tai terassin rumilus. Se toimii butaanikaasulla. Laitteen mukana tuli yksi butaaniputkilo ja kolme karkotinainetta sisältävää mattoa, jotka asennetaan yksi kerrallaan laitteen kannen alla olevaan sille varattuun paikkaan. Kansi otetaan tietysti käytön ajaksi pois päältä. Ohjeissa mainitaan, että karkottimeen kuuluu asentaa neljä sormipatteria mutta tarkemmin ohjekirjaa selatessani selvisi, että laite toimii kyllä ilman pattereitakin. Laitteessa oleva merkkivalo tarvitsee virtaa pattereista, mutta laitetta voi käyttää ilman merkkivaloakin. 

Ja sitten vähän käyttökokemuksista...

Aloitin testikauden mäkäräaikaan ja niihin karkottimella ei ollut mitään tehoa. Märäkäiset lentelivät, purivat ja jatkoivat matkaansa piittaamatta tuon taivaallista karkottimesta. Sääskiaikaan hyttysiä ei pahemmin näkynytkään ja paarmoihin laitteella ei ollut vaikutusta. Koin haastavaksi sen, että laitteen esivalmisteluissa meni paljon aikaa, eli kun koneen napsaisi päälle se alkoi toimia vasta 15-20 minuutin kuluttua. Sitten kun se alkoi toimia oli tilanne jo ohi ötökkärintamalla. 

Butaanisäiliö kesti palaa yhteensä noin 12 tuntia, ja sinä aikana nuo kolme mattoakin kuluivat loppuun. Laitetta ei siis viitsi pitää päällä turhan takia vaan aina tarvittaessa. Ulkona siirtelin karkotinta paikasta toiseen koska sen toimintasäde ei vapaassa tilassa ole kovinkaan suuri. Usein sitten kävi niin, että karkotin unohtui jonnekin aidan päälle tai leikkimökin seinustalle, ja tietysti vielä päälle joten butaanisäiliö paloi loppuun ihan turhaan. 

Tämä uusi malli on minusta turhan kallis. Noin 70 euroa laitteesta plus lisätarvikkeet. 80-120 tunnin butaanisäiliöt torjunta-ainemattoineen maksaa sekin liki 70 €. Näihin käyttökokemuksiini perustaen en maksaisi tuota hintaa karkottimesta. Thermacelliltä on olemassa halvempikin versio, joka toimii ihan yhtä hyvin ja hintaa on vain kolmisenkymppiä. Terassilla tai muussa puolisuljetussa tilassa laite saattaa silti toimia hyvin, mutta omien kokemusteni perusteella hinta ja toimivuus ei täsmää.

TuoteteStaamo

Laveran Hydro Effect Serum

Sain testattavakseni Laveran luomukosmetiikkaa. Kiitos jälleen äidin joka suosii luomua joka tavalla. Kosmetiikan osalta hän on tainnut siirtyä kokonaan luomu- tai ekotuotteisiin. Minä taas olen ollut aina kiinnostunut itsehoitomenetelmistä ja villiyrttien hyödyntämisestä. Meikkejä tai kosmetiikkatuotteita en käytä juuri lainkaan. Huulipuna on ehkä yleisin meikkituote, jota käytän. Luovutin jo aikaa sitten silmämeikin suhteen. Ripsivärit levisivät rasvaiselle iholleni eikä edes ne vedenpitävät ja ´kestävät´ tuotteet pysyneet paikoillaan vaan ilme oli kuin pandalla jo tunnin jälkeen. En jaksanut enää hinkata mustia kehiä silmien ympäriltä vaan annoin olla. Kyllä ihminen pärjää ilman ripsariakin, vaikka antaahan se kivaa ryhtiä kasvoille. Meikkivoiteet tuntuvat raskailta ja tunkkaisilta ja luomivärit siirtyvät luomilta ohimoille, huulipunaa on hampaissa ja paidankauluksessa. Teininä oli tosin aikoja jolloin oli katastrofi ja maailmanloppu jos puuteri oli unohtunut laukusta pois, siinä tilanteessa ei voinut mennä edes ruokakauppaan. 

Ihonhoidon suhteen olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni rutiineista. Ja välillä pitää päivittää tuotteet uusiin, ikä nimittäin ei pysy samana aina. Merkkien suhteen en ole tarkka enkä tiukka, en siis käytä vain yhden merkin tuotteita vaan valikoin itselleni sopivammat sieltä täältä. Puhdistus iltaisin puhdistusmaidolla, vähän raskaampi voide ihoa hoitamaan yön ajaksi ja aamulla puhdistus ja seerumi. Seerumeja olen käyttänyt vaihtelevasti. Ensimmäisen kerran taisin käyttää kun pääsin johonkin testiryhmään tuotteita testaamaan. Nyt olen käyttänyt muutaman kuukauden Laveran Hydro Effect Serumia. Minun oli jotenkin vaikea antaa tuotteesta minkäänlaista palautetta, minun on nimittäin haastavaa huomata ja nähdä eri tuotteiden vaikutukset ihollani. Toki ne haittapuolet huomaa kyllä helposti mutta kun pitäisi kertoa hyvistä ominaisuuksista tai vaikutuksista niin sitten iskee ahistus. Mutta sitten tässä eräänä päivänä kun syysflunssa iski päälle en jaksanut levittää edes seerumia naamaan. Olo oli väsynyt ja kipeä. Päivän mittaan katselin itseäni peilistä ja kasvot olivat kovin kuivat ja elottomat. Sellaiset ne eivät ole olleet niin päivinä kun olen käyttänyt seerumia. Joten kyllähän niitä hyviä ominaisuuksia löytyy kun tarkasti katsoo. Useinhan sitä ihminen muutoinkin huomaa ensinnä kaiken negatiivisen ja hyvät asiat sekoittuu kaiken muun joukkoon. Niihin ei siis kiinnitä niin helposti huomiota. Laveran seerumi on ihanan kevyttä, lähes vesimäistä. Se levittyy iholle hyvin ja imeytyy samantien, eikä sen olemassaoloa enää edes huomaa. Iho näyttää ja tuntuu päivän mittaan kosteutetulta ja raikkaalta.

***

Pienijakoinen pöly ja pakokaasut aiheuttavat ilmansaasteita, jotka hyökkäävät ihosoluja vastaan ja tuhoavat niiden luonnollisen suojamekanismin. Tämä aiheuttaa ihovaurioita, kuivuutta, pigmenttivaurioita ja ihon ennenaikaista ikääntymistä.

Lavera Hydro Effect Serumin kevyt koostumus imeytyy nopeasti ja tekee ihosta huomattavasti pehmeämmän. Luonnollista hyaluronihappoa, luomu aloe veraa ja lkosteuttavia luomusakkarideja sisältävä vegaaninen koostumus kosteuttaa ihoa tehokkaasti ja vähentää veden haihtumista ihosta.

Luonnollisia antioksidantteja ja luomulevää sisältävä koostumus toimii kolmella tavalla:

- Suojaa ihosoluja ympäristön negatiivisilta vaikutuksilta

- Taistelee vapaita radikaaleja vastaan

- Ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista

INCI: Water (Aqua), Alcohol*, Glycerin, Aloe Barbadensis Leaf Juice*, Squalane, Isoamyl Laurate, Fragrance (Parfum)**, Lauroyl Lysine, Sodium PCA, Mangifera Indica (Mango) Fruit Extract*, Prunus Persica (Peach) Fruit Extract*, Marrubium Vulgare Extract, Fucus Serratus Extract*, Butyrospermum Parkii (Shea Butter)*, Tocopheryl Acetate, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Glycine Soja (Soybean) Oil*, Dehydroxanthan Gum, Dodecane, Octyldodecanol, Sodium Hyaluronate, Biosaccharide Gum-1, Xylitylglucoside, Anhydroxylitol, Xylitol, Hydrogenated Lecithin, Glyceryl Stearate Citrate, Caprylic/Capric Triglyceride, Hydrogenated Palm Glycerides, Ascorbyl Palmitate, Glyceryl Caprylate, Brassica Campestris (Rapeseed) Sterols, Limonene**, Benzyl Salicylate**, Linalool**, Citral**, Geraniol**

TuoteteStaamo 2017

The Mask & 30% alekoodi!

Rasvainen ihoni tuottaa päänvaivaa päivittäin. Meikkejä en käytä, ja yksi syy on se, että jopa vedenkestävät ripsarit valahtavat kasvoille parissa tunnissa ja sitten ilme on rähjäinen. Käytin joskus kirkasta ripsiväriä, sillä sai kyllä ryhtiä ilman mustia silmänaluksia. Mutta mitä vanhemmaksi sitä on tullut sitä vähemmän riippuvaisempi olen meikeistä. Teini-iässä oli painajaismaista jos joutui menemään kauppaan ilman puuteria kasvoilla. Nykyisin laitan huulipunaa kerran kuussa. 

Mutta tuo naamaongelma. Näpyt tulee ja menee. Toisinaan kasvot ovat hyvässä kunnossa riippumatta ruokavaliosta ja toisinaan ei meinaa kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Silloin täytyy turvautua ihonhoitotuotteisiin. Seerumia ja voiteita käytän päivittäin, ja naamioita tulee käytettyä tilanteen mukaan, tarpeen vaatiessa. 

Sain testattavakseni MayBeautyn Face Maskeja, jotka ovat siis iholle levitettäviä ja kuivuttuaan kuorittavia mutanaamioita. Naamio levitetään puhtaalle iholle siveltimellä ja varotaan karva-alueita. Naamio nimittäin tarttuu kuivuessaan tiukasti kiinni ja jos alle on jäänyt kulmakarvoja tai hiuksia niin ne saattavat kuorittaessa lähteä mukana. Sitä ei varmaan kukaan halua, eihän. 

Käytin naamiota kolmen sarjana, eli levitin naamion kolmesti viikossa, joka toinen päivä. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen epäpuhtaudet lähtivät niin sanotusti liikkeelle ja seuraavana päivänä iho näytti jopa huonommalta kuin ennen hoitoa. Toisen hoitokerran jälkeen iho rauhoittui ja näppylät sekä punoitus katosivat. Kolmannen kerran jälkeen olo oli freesi. 

Tällainen kuivuva ja revittävä naamio ei aina tunnu niin mukavalta. Naamion kuivuessa se alkaa kiristää ja olo tuntuu jotenkin epämukavalta. Mutta onneksi kuivuminen kestää vain parisenkymmentä minuuttia, siinä samalla kun katsoo vaikka telkusta lempiohjelmaa niin ei tule kiinnitettyä huomiota kiristävään ja epämieluisaan oloon.  Niin ja naamio kannattaa laittaa silloin kun muita ei ole paikalla. Meillä nimittäin lapset pelkäsivät ihan hirveästi äidin mustaa naamaa. Pienempi sanoi, että näytän apinalta. Ehkäpä joo. Siispä pidin naamioita aina iltaisin kun kukaan ei ollut säikkymässä. Mies tuskin huomasi mitään eroa vaikka naamani musta olikin.

Jos kiinnostuit tuotteesta, niin tämän linkin kautta saat 30% alennuksen FaceMaskeistä. Huom, muistathan ilmoittaa alekoodin suvimask!